Yrittäjyys on olemassa. Mutta missä ja mitä se on? Se on ilmiö, joka ilmenee eri aikoina ja eri paikoissa toisistaan poikkeavilla tavoilla. Se myös ilmenee eri ihmisille eri tavoin. Se ei ole konkreettinen asia kuten eduskuntatalo. Se on abstrakti asia, jota ei voi kosketella, haistella tai maistella. Se sijaitsee siellä missä ihmisetkin. Heidän tietoisuudessaan. Se sijaitsee myös yhteiskunnallisissa prosesseissa. Yhteiskunnan prosesseista yrittäjyys ilmenee ainakin oikeudellisissa, taloudellisissa, sosiaalisissa ja psykologisissa prosesseissa.
Yleisimmin yrittäjyys ilmenee yritystoiminnan harjoittamisen yhteydessä. Lait, asetukset ja muut normit asettavat yrittäjyydelle rajat. Ne määräävät, missä järjestyksessä ja millä tavoin toimien yritys on mahdollista perustaa tai muulla tavoin saavuttaa siinä yrittäjyyden mahdollistava oikeudellinen asema. Ne säätävät siitä, millä tavoin syntyy kauppa tai muu transaktio. Ne osoittavat yrityksen oikeudet ja velvollisuudet sekä niiden toteutumisen edellytykset esimerkiksi suhteessa työntekijöihin, kuluttajiin, muihin asiakkaisiin, tavarantoimittajiin, palveluntuottajiin, rahoittajiin ja omistajiin. Normit määräävät myös, milloin ja millä edellytyksillä yritys lopettaa olemassaolonsa. Eli silloin kun yrittäjyys nähdään ulkoisena yrittäjyytenä, yrityksen toiminnan pyörittäjänä, määrittää oikeusjärjestys, milloin yritys on olemassa ja kuka tai ketkä henkilöt mahdollisesti toimivat yrittäjän asemassa.
Yhteiskunta paitsi rajoittaa yrityksen toimintaa ja yrittäjyyttä, se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Markkinataloudessa kysyntä ratkaisee hyvin pitkälle sen, mitä palveluita ja muita tuotteita yritysten kannattaa tuottaa. Suomen voidaan sanoa olevan puitetalous, jossa markkinoita on katsottu hyväksi rajoittaa tietyin osin. Samalla kuitenkin yhteiskunta myös sekä luo kysyntää että tarjoaa mahdollisuuksia yrittäjyydelle ja yritystoiminnalle. Esimerkiksi paljonpuhuttu sote-ratkaisu ja panostukset kestävään kehitykseen tuovat lukuisia uusia tilaisuuksia aivan uudellekin yrittäjyydelle.
Yrittäjyys kuuluu markkinatalouteen ja se puolestaan pitkälti sen ajatuksen varaan, että kilpailu on taloudellista toimeliaisuutta kannustava ja edistävä voima. Kilpailulla on tietenkin kielteisiäkin vaikutuksia, joskus jopa vastenmielisiä. Mutta jos ja kun demokraattisesti hallinnoitu yhteiskunta on halunnut ja haluaa näillä näkymin jatkossakin, että tuotantosuhteiden jakamisen keskeisenä perusteena käytetään markkinavoimia ja niiden aikaansaamaa kilpailua.
Yritys itsessään on liiketalousyksikkö. Se käyttää panoksia saadakseen aikaan tuotoksia, jotka on määrä myydä markkinoilla. Tämä on yrityksen reaaliprosessi. Yrityksen rahaprosessin keskeisenä ideana on, että tuotosten myynnistä saadut tulot kattavat ainakin pitkällä tähtäimellä panosten hankkimisesta aiheutuvat kulut. Yrittäjyyteen liittyy yleensä myös odotus siitä, että tulot ylittäisivät kulut, jolloin yrittäjä saisi pitää erotuksen tai käyttää sen yrityksen edelleen kehittämiseen. Haastavaksi tilanteen tekee se tosiseikka, että meno syntyy ennen tuloa ja tämän ajallisen viiveen paikkaamiseen yritys tarvitsee pääomaa. Raha on siis yrityksen toiminnan välttämätön, vaan ei ainoa edellytys.
Yritystoiminnan pyörittämisen ohella yrittäjyyttä voi ilmetä myös yksilön tai yhteisön sisäisenä yrittäjyytenä. Yksilö voi toimia yrittäjämäisesti esimerkiksi harrastuksissaan tai muissa toimissaan. Yhteisössä puolestaan joku sen osa tai koko yhteisö voivat toimia yrittäjämäisesti. Tällöin määrittäviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi tavoitteellisuus, vastuullisuus, oma-aloitteisuus, uskallus ja niin edelleen. Kyseessä ovat siis samat ominaisuudet, joita voidaan yhdistää myös ulkoiseen yrittäjyyteen eli yrityksen pyörittämiseen.
Edellä olevan pohdinnan tarkoituksena oli johdatella siihen, miten yrittäjyyttä voidaan oppia ja miten siihen on mahdollista kasvaa. Yrittäjyys on pitkälti asennekysymys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisimme määritellä yhden ja ainoan yrittäjyyteen oppimista ja kasvua tukevan asenteen tai asennevalikoiman. Toki on määriteltävissä asenteita, jotka todennäköisesti tukevat yrittäjämäisyyteen kehittymistä, mutta erilaisissa yrityksissä tarvitaan erilaista asennetta ja ylipäätään suhtautumista työntekoon. Mutta miten sitten asenteita opitaan saati opetetaan?
Olen lukenut, että yrittäjyyteen kasvattamisessa tai yrittäjyyskasvatuksessa olisi kyse jostakin uusliberalistisesta salajuonesta. Näissä ilmiöön kriittisesti suhtautuvissa mielipiteissä viitataan yleensä suuryritysten vallankäyttöön ja siitä aiheutuviin kielteisiin lieveilmiöihin. Yrittäjyyskasvatus on minun silmissäni kaikkea muuta kuin suuryritysten etuihin globaalissa kapitalismissa keskittyvää toimintaa. Eikö se juuri ole demokratiaa, että asiansa osaavalla putkiasentajalla, insinöörillä, keittiömestarilla jne. on mahdollisuus tarjota osaamisensa muiden käyttöön ja laskuttaa tuotteita/palveluita haluavia asiakkaita yleisesti hyväksyttyjen hinnoittelukäytänteiden mukaisesti?
Heikki Hannula, Hämeen ammattikorkeakoulu
FI 
EN