Opettajan yrittäjyysosaaminen ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa – päivitystä väitöskirjaani

Väittelin syksyllä 2015 ja akateemisen prosessin luonteeseen liittyen tutkimukseni kohdistui silloin jo osin vanhentuneeseen aineistoon. Nyt lienee korkea aika päivittää tietoa.

Väitöskirjassa pääpointtini oli analysoida erityisesti HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelman sisältämää yrittäjyyttä ja siihen kasvua tukevia sisältöjä ja menetelmiä. Silloin, kuten edelleenkin, yksi keskeinen väitteeni on, että yrittäjyyskasvatusosaaminen on jokaisen ammatillisen opettajan ydinosaamista. Ei niinkään minkään erillisen, asialle vihkiytyneen toimijajoukon erikoisosaamista.

Rajaudun tässä opinto-oppaan 2019-2020 sisältöön eli ammatilliseen opettajankoulutukseen. En nosta esim. erityisopettajankoulutuksen tai opinto-ohjaajakoulutuksen sisältöjä, vaikka ainakin jälkimmäisessä asia on edellisinä vuosina ollut vahvastikin esillä. Itsekin olen ollut toteutuksessa kollegani pyytämänä asiantuntijana mukana ja tuoreen videonkin yrittäjyyteen ohjaamisesta tein nimenomaan opokoulutuksen tarpeiden innoittamana.

Käsitteenä yrittäjyys on esillä kahdessa teemassa, jotka molemmat kuuluvat Opetus-, ohjaus- ja arviointiosaaminen –moduuliin:

  • Henkilökohtaistaminen ja ohjaus -teeman yksi arviointikriteeri on kirjoitettu: ”Hän (opettajaopiskelija) tunnistaa opiskelijoiden lahjakkuutta ja yrittäjyyttä sekä tuntee niiden kehittämistä.” Käytännön tasolla tämän osaamisen pitäisi nousta esille ainakin opettajaopintojen henkilökohtaistamisessa ikään kuin mallina. Erityisesti se nousee esiin teeman opinnoissa ja on kirjattu myös toteutuksiin lähipäivän sisältönä nimellä ”Lahjakkuus ja yrittäjyys”. Kirjoitettuna arviointikriteerinä se on siis teeman suoritusedellytys.
  • Oppimisratkaisut ja opetusmenetelmät –teeman yksi arviointikriteeri puolestaan on muotoiltu: ”Opettajaopiskelija tuntee kestävän kehityksen, oman alansa työelämän ja yrittäjyyden edellyttämät osaamisvaatimukset ja kykenee jäsentämään niitä opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.” Tätä kriteeriä lähtisin avaamaan nimenomaan työelämä- eli substanssiosaamisen kautta. Ammatillisen opettajan kuuluu tunnistaa oman alansa työllistymis- ja uramahdollisuudet. Hänen siis pitää osata ohjata opiskelijoita omia opiskelijoitaan tuntemaan alan työmarkkinat ja etsimään niiltä itselleen sopivia mahdollisuuksia. Pitäisin tätä yhtenä yrittäjyyskasvatuksen kovassa ytimessä olevana toimintana. Nykyisin vallitsevissa olosuhteissa, kutsutaan niitä sitten nimellä markkinatalous tai puitetalous tai joku muu, yrittäjyys on varteenotettava mahdollisuus joko jo heti opintojen jälkeen tai jopa niiden aikana, mutta ainakin uravaihtoehtona kokemuksen hankkimisen jälkeen.

Kuten jo edellä kerroin, mielestäni yrittäjyyskasvatus on jokaisen ammatillisen opettajan keskeistä osaamista. Edellä kuvatun lisäksi opettajaopiskelija voi syventää yrittäjyyskasvatusosaamistaan osallistumalla yrittäjyyttä tai yrittäjyyskasvatusta edistävään tki-toimintaan, tekemällä opetusharjoittelun yrittäjyyskasvatuksen kontekstissa tai sen liepeillä sekä tarkastelemalla omia työelämä-, yritys- ja yrittäjäverkostojaan Koulutuksen verkostot –teeman oppimisprosessissaan. Omia yrittäjämahdollisuuksiaan opiskelija voi analysoida Oma ammatillinen opettajaosaaminen –teemaan liittyvässä itsearvioinnissa ja reflektiossa. Erilaisissa muihinkin teemoihin liittyvissä oppimistehtävissä aiheesta kiinnostunut opettajaopiskelija voi hyvin nostaa esiin yrittäjyys- ja/tai yrittäjyyskasvatusnäkökulman.

Yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta opitaan paitsi sisältöjen, myös erityisesti toiminnan ja siihen tähtäävien menetelmien avulla. Laajasti ottaen kaikki työelämäyhteistyö tukee myös opettajan yrittäjyysosaamista. HAMK ammatillisessa opettajankoulutuksessa on jo pitkään hyödynnetty alueille sijoitetuissa toteutuksissa Markku Kuivalahden kehittämää Köydenpunojan pedagogiikkaa. Itse en ole ollut toteutuksissa mukana, mutta olen tarkastellut niitä tutkijan näkökulmasta sekä väitöskirjassani että viime keväänä Hollannin Enschedessä pidettyä 3E-konferenssia varten laatimassani käytännöllisessä paperissa ja sen pohjalta toteuttamassani workshopissa. Voidaan perustellusti todeta, että pedagogisella mallilla ja sen yhteydellä yrittäjyyden oppimiseen on tieteellistä näyttöä.

Johtopäätöksenä edellä kirjoittamastani minun on helppo väittää, että yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus ovat erittäin hyvin esillä HAMK ammatillisen opettajankoulutuksen opetus- ja toteutussuunnitelmissa. Toki kliseisesti voidaan todeta, että aina on varaa parantaa. Siksi jatkan mielelläni keskustelua siitä, miten se mahdollisesti tapahtuisi.

Heikki Hannula, Hämeen ammattikorkeakoulu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

fiFI